Asenne – Mitä jokaisen johtajan tulee tietää

Kirjan aihe on itselleni varsin tuttu ja ajankohtainen itseni kehittämisen ikuisuusprojektista. Asenne on sellainen juttu, mitä kannata mukanasi kaikkialle. Jos asenne ei ole kunnossa, teet elämästäsi ja ympärilläsi olevien ihmisten elämästä melkoista paskaa. Aikaisemmista kirjoista on jäänyt mieleen sellainen lause kuin ”palkkaa mieluummin hyvää asennetta ja osaamattomuutta, kuin osaamista ja paskaa asennetta” Eli osaamista voi hankkia, mutta paskaa asennetta on hyvin paljon vaikeampi muovata. Huonon asenteen vaikutus on nopeampaa kuin hyvän asenteen, joten kannattaa olla varuillaan ihmisten kanssa joilla on asenneongelma. Nyt itse kirjaan ja siitä poimittuihin pointteihin.

Ihmiset eivät välitä siitä, miten paljon tiedät, ennen kuin tietävät, miten paljon välität. Vaikka olenkin useasti maininnut, että ”kusipääkin voi olla oikeassa”, on kusipäältä palautteen ottaminen todella vaikeaa. Ihmiset haluavat vastustaa hänen sanomaansa siksi, koska haluavat vastustaa kusipäätä itseään. Tässä skenaariossa kaikki häviävät. Jos taot ihmiselle päähän asioita, jotka perustuvatkin ihan faktaan hänen toimistaan/käytöksestään, on oma asenteesi ratkaisevassa asemassa viestin perille menon suhteen. On täysin eriasia haluta auttaa toista aidosti, kuin saada omaa egoaan pönkitettyä pätemisellä toisen kustannuksella.

Ero viisaan ja tyhmän välillä on heidän vastauksessaan siihen, minkä kumpikin jo tietää: Viisas toimii kuulemansa perusteella, kun taas tyhmä tietää, muttei toimi. Jälkimmäinen on jotenkin summannut omia toimiani monessakin suhteessa, tiedän mitä tehdä, mutten tee. Tosin pala palalta olen onnistunut nostamaan toimintani paljon paremmalle temmolle. Yksi hyvä neuvo aiheeseen liittyen on, että silloin kuin teet, älä mieti. Silloin kuin mietit niin älä tee. Eli kun jotain tehtävä ja tiedät, ettei se tule viemään minuuttia tai kahta kauempaa on sama tehdä se heti, tekemättä jättäminen stressaa paljon enemmän kuin hetkellinen toiminnallinen pyrähdys. Tuottavuuteni on noussut varmaan kymmenkertaiseksi siihen nähden, mitä se oli alkuvuonna. Suunnittele edellisenä päivänä jo mitä teet seuraavana, niin voit alkaa seuraavana päivänä suorallla toiminnalla arpomisen sijaa. Yöuni välissä takaa vielä sen, että alitajunta on prosessoinut asiaa.

Kuka tahansa voi taistella jos kamppailu kestää vain päivän. Eli taistele asioiden, muutoksen ja asenteesi eteen päivä kerrallaan ja pienin askelin. Tämä on ainoa tapa saavuttaa pysyvä muutos, oli sitten kysymys asenteesta tai ruokailutottumuksista. Älä tee täyskäännöstä heti, se on väkivaltaa ja yleensä epäonnistuu. Toista 21 päivää ja sinulla on uusi tapa toimia/ajatella/whatever. Aina jos haluat muuttaa jotain elämässäsi, kannattaa pyrkiä korvaamaan huono tapa jollain. Älä täytä esimerkiksi tupakoinnin lopettamisesta vapautunutta aikaa siihen, että mietit kuinka ihanaa olisi olla tupakalla. Edellinen on varma tie hulluuteen, etsi mieluummin jotain mielekästä tekemistä, syö vaikka hedelmiä tms. Projekti ei myöskään koskaan ole valmis, siinä vaiheessa kun lopetat kehityksen ja uuden tapasi ylläpidon, regressoidut. Elämän luonne on hiukan Jin ja Jang, joko aktiivisesti pyrit parempaan tai passiivisesti ajaudut vain jonnekin, vain muutos on pysyvää ja race is long.

Viktor Frankl on sanonut ”jokaisella on oma erityinen kutsumuksensa tai tehtävänsä elämässä. Jokaisen on toteutettava konkreettinen tehtävä, joka edellyttää täytetyksi tulemista, siinä asiassa kukaan toinen ei voi häntä krovata, eikä hänen elämäänsä voi toistaa.” Itse olen ainakin huomannut, että asioiden merkitys on huomattavasti tärkempää kuin se mitä tai millaisia asiat ovat, monesti juututaan ihmeelliseen lillukanvarsi-keskusteluun täysin epäolennaisista asioista, kunnes joku kysyy, että miksi vitussa tätä ollaan edes tekemässä? Tiedä elämäsi merkitys, miksi olet täällä ja asiat alkavat loksahdella paikalleen. Asioiden priorisoinnista tulee helpompaa ja alat nähdä selkeämmin mihin huomio kannattaa suunnata. Jos elämässäsi ei ole mitään mieltä tai merkitystä vaan se on järjetöntä poukkoilua paikasta toiseen, niin ei ole ihme, että asenteessa voi olla korjattavaa. Ne hommat mitä päätät tehdä, tee 100%:sti ja jätä tekemättä ne mitä et aio tehdä 100%:sti. Tee elämästäsi tarkoituksellinen joka päivä.

Elämme sen varassa, mitä saamme, mutta elämän tekee elämisen arvoiseksi se, mitä annamme. En osaa sanoa mistä se tarkalleen johtuu, mutta jostain syystä toisen ihmisen avustaminen ilman ehtoja (!) on todella palkitsevaa, feels good. Tässä on jälleen kerran taas eri asia se, että autat toista ja odotat hänen sitten toimivan tietyllä tavalla x vastapalvelukseksi, toki tämä on monesti ihan yhteisesti sovittu juttu, mutta muussa tapauksessa kyseessä taitaa olla enemmänkin manipulointiyritys.

Kirja oli tiivis paketti asenteen vaikutuksesta yksilötasolta kokonaisuuksiin. Kuten Esa Saarinen pafos-seminaarissa totesi, suurimmat huipputiimit koostuu ihan tavallisista ihmisistä. Uskon, että näillä ihmisillä oli silti käytössään sitä paljon puhuttua loistavaa asennetta.

Noniin Pessi, se on teikäläisen siirron vuoro.

Kirjan tiedot: John C. Maxwell 1p. Johtamisen haasteet.