Tämä blogii ajaa seinään. Nyt.

Tästä blogista on tullut tarpeeton, koska sen alkuperäiseen tarkoitukseen on olemassa tätä nykyä parempi kanava. Se on nimeltään Tiimiakatemian esseepankki.Suosittelen kaikki tutustumaan. Esseepankissa on yli 100 muutakin kirjoittajaa, joista osa on takuulla itseäni parempia.

Pessi jatkaa tuttuun tapaan kirjoitteluun suositussa Liekeissä-blogissaan.

Itse aion kirjoitella satunnaisista aiheista wordpressin puolella, kunnes löydän erityisen fiksun tavan itseni ilmaisemiseen. Blogi löytyy osoitteesta
http://negaholisti.wordpress.com/

Ei muutakun erittäin hyvää kesän jatkoa kaikille satunnaisille lukijoille.

- Timo

Hyvästä paras

Tunnustaudun suureksi Jim Collins-faniksi ja pidän hänen kirjoistaan. Jollakin perverssillä tavalla minua kiehtoo tälläiset massiiviset tutkimukset, joissa katsotaan mikä saa yrityksen menestymään. Vielä enemmän lämmittää, kun tuloksista selviää ettei riistämällä voi välttämättä nousta alansa parhaaksi.

Viimeksi Jim ja Co. Tutkivat minkäläinen on yritys joka menestyy vuosisatoja ja mitä ominaisuuksia kyseisellä yrityksellä on. Tällä kertaa he sukelsivat aiheeseen, voiko keskinkertaisesta yrityksestä kehittää parhaan ja jos voi, niin miten. Tähän edellinen kirja ei vastannut tyhjentävästi, vaan siinä käytiin läpi jo alusta asti kestäväksi kehitettyjä yrityksiä.

Mitä siihen sitten tarvitaan kun rakennetaan hyvästä paras yritys? Hyvin paljon, mutta tässä muutamia joita itselle jäi elävästi mieleen.

Viidennen tason johtajuus

Tää on kova juttu ja hiukan yllätyksellinenkin. Edellisessä kirjassa johtajuus sivuutettiin aikalailla täysin tarpeettomana ja nyt se on yhtäkkiä taas ajankohtaista. Viidennen tason johtajat ovat kovia tyyppejä. Heiltä löytyy stoalaista lujuutta ja aimo annos nöyryyttä. He tekevät tiukkoja päätöksiä, kysyvät paljon kysymyksiä ja eivät paljoa kylillä repostele jos homma menee hyvin.

Oikeastaan viidennen tason johtajuuden voi tiivistää yhteen seikkaan: Viidennen tason johtajaa kiinnostaa enemmän yrityksen menestys, kuin oman vallan tavoittelu tai egon pönkittäminen.

Silloin kun menee hyvin, viidennen tason johtaja kiittää onneaan, jumalaa tai mitä tahansa muuta kuin itseään. Kun menee huonosti viidennen tason johtaja katsoo peiliin ja ruoskii itseään orjantappurapiiskalla.

Julmien tosiasioiden kohtaaminen

Parhaaksi haluava yritys katsoo tosiasioita silmästä silmään. Vaikka tosiasiat viittaisivat siihen, että yrityksen ydintoiminta tulee ajaa alas. Sitten ajetaan jos tosiaan sitä vaaditaan. Verrokkiyritykset, joihin hyvästä parhaaksi kehittyneitä yrityksiä verrataan taas eivät diggaa faktasta. Laitetaan pää pensaaseen ja rukoillaan, että tuuli kääntyy. Sitten voidaan jonkin ajan kuluttua potkia kiviä ennen menestyneen firman raunioilla ja miettiä mitä vittua tapahtui.

Oikeat ihmiset ovat firman tärkein resurssi

Rakastin erityisesti tätä kohtaa. Olen jotenkin niin leipääntynyt ”takaapäin johtamiseen”, että oli erittäin virkistävää kuulla tästä. Kun valitset oikeat ihmiset firmaasi tai projektiryhmääsi, sinun ei tarvitse erityisemmin johtaa tai motivoida heitä. Koko ensimmäisen NJL:n mietin turhaan miten motivoida epämotivoituneita ihmisiä ja vastaus oli kokoajan: en mitenkään. Oikeita ihmisiä ei tarvitse motivoida tai johtaa ihan saatanasti koko ajan joka asiassa hampaiden pesusta heräämiseen aamulla.

Jos et voi palkata oikeanlaista ihmistä, älä palkkaa ketään. Odota kunnes löydät oikeanlaisen ihmisen. Asennetta on vaikeampi opettaa kuin teknillisyyksiä.

Siilikonsepti

Mistä saamme rahaa, missä voimme kehittyä parhaaksi, mistä olemme innostuneita. Näiden kaikkien ehtojen täyttyessä firmalla on täydellinen siilikonsepti, jolla voidaan nousta hyvästä parhaaksi. Jos ydintoiminta tällä hetkellä on sellaista, missä ei voi kehittyä maailman parhaaksi se tulee heittää mäkeen.

Kurinalainen toiminta

Firmassa on kovat vaatimukset, mutta koska paikalla on oikeat henkilöt homma hoituu. Tähän soppaan ei tarvita byrokratiaa hidastamaan asioiden tapahtumista. Voidaan keskittyä tekemiseen vahtimisen sijaan.Myös kulttuurin kurinalaisuus takaa sen, että väärät henkilöt poistuvat luonnollisesti yrityksen palveluksesta. Eli pelisäännöt ovat selvät, ne ovat vaativat, mutta jos niitä noudattaa, pärjää hyvin.

Kirjan tiedot: Jim Collin 3p. Innovatiivisen yrityksen kehittäminen.

Zappos - Delivering happiness

Monille Suomalaisille täysin tuntematon firma nimeltään Zappos tahkoaa Jenkeissä yli miljardin liikevaihtoa joka vuosi. Zappos myy kenkiä netissä. Tässä ei itsessään ole mitää kovin ihmeellistä, mutta liiketoiminta on määritelty varsin toisin kuin ”kenkien myyminen netissä”

Mitä Zappos sitten tekee muka ?

Zappos toimittaa ihmisille onnellisuutta. Toki tämä voi ajatella hirvittävänä markkinataloushuorauksena, koska oikeasti kenkien ostamisella ei ole kauheasti tekemistä onnellisuuden kanssa. Zappoksella liiketoimintaa tarkastellaan kuitekin tästä näkökulmasta. Koska tarkastelukulma on varsin eri saavutetaan varsin kummallisia liiketoiminnan aspekteja

Asiakaspalvelu = ykkönen

Koska tarkoitus on toimittaa onnellisuutta, vittumainen asiakaspalvelu ei kuulu kuvioihin. Tony Hsieh itse toteaa, että paras sosiaalinen media on puhelin ja siihen panostetaan. Zappos tykkää yllättää asiakkaansa lähettämällä kengät perille sovittua nopeammin. Underpromise and overdeliver. Zappoksen puhelinpalvelu on ylivertaista ja jos heidän omista valikoimista ei löydy sopivaa kenkäparia, he etsivät sinulle valmiiksi paikan läheltä josta kengät saat hankittua. Nyt menetetty kauppa ja asiakkaan luottamuksen voittaminen ovat paljon tärkeämpiä kuin jokaisen pennin maksimointi.

Puhelintyöntekijät Zappokselle valikoidaan tarkkaan, eikä luurin ääreen haluta ”ketä tahansa”. Zappoksella katsotaan todella tarkkaan sopiiko kyseinen henkilö yrityksen kulttuuriin.

Työntekijöiden rekryäminen

Rekryprosessi Zappoksella kestää useita viikkoja. Kun tietty matka rekryputkessa on kuljettu, tehdään potentiaalisille työntekijöille seuraavanlainen tarjous: ”jätä homma kesken nyt ja saat 3000 $ puhtaana käteen”. Moni on varmasti sitä mieltä, ettei kyseisessä toimintatavassa ole mitään järkeä. Eikä varmasti olisikaan, jos kyseessä ei olisi täysin passion driven business. Harvat tarttuvat tarjoukseen ja ne jotka tarttuvat, eivät olleet tulossa yrityksen palvelukseen oikeasta syystä. Kaikki voittavat tällä järjestelyllä. Yrityksen kulttuurin vaaliminen on prioriteetti numero yksi ja jos väärät henkilöt saadaan kivuttomasti ulos maksamalla heille, se kannattaa.

Zappoksen kulttuuri

Jos työntekijät eivät voi hyvin se säteilee asiakassuhteisiin. Paskaan pomoon tyytymätön työntekijä voi purkaa pahaa oloaan asiakkaaseen ja siitä ei seuraa mitään hyvää. Siksi Zappoksella on päätetty panostaa yrityksen kulttuuriin. Työntekijöille tarjotaan mahdollisuuksia kouluttaa itseään, ilmainen kirjasto jossa voi lukea esimerkiksi onnellisuuden psykologiaa. Kerran vuodessa (muistaakseni) pusketaan ulos Zappoksen ”kulttuurikirja” jossa työntekijät kertovat miten he kokevat Zappoksen kulttuurin. Tony painottaa todella paljon kulttuurin merkitystä yrityksen menestyksen kannalta.

Loppukaneetti

Yrityksen kulttuuri = brändi pienellä viiveellä. Sama se on mitä se markkinointiosasto tai brändityöryhmä yrittää väittää, brändi muodostuu siitä mitä todella tapahtuu ja miten siitä viestitään. Viestiä vie eteenpäin jokainen työntekijä ja jos heillä on hauskaa, brändi voi hyvin.
Kirjan tiedot: Tony Hsieh, Brändikirjallisuus 2p.

Life's golden ticket

Olin yllättynyt aloittaessani lukemaan tätä kirjaa. Odotin jotain aika erinomaista self-help tyyppistä kirjaa, mutta kirja osoittautuikin tarinan muotoon puetuksi tarinaan miehestä, jonka elämän suunta on kadoksissa. Mies on masentunut ja riitelee vaimonsa Maryn kanssa jatkuvasti. Vaimo sitten viimein saa tarpeekseen ja katoaa. Mary löydetään n. kuukauden kuluttua ja hän on pahasti loukkaantunut ja joutuu sairaalaan kriittisessä tilassa. Vaimon viimeinen toive miehelle on, että mies menee vanhaan hylättyyn sirkukseen, jossa Maryn oma pikkuveli on aikoinaan kuollut traagisesti. Sirkusreissu osoittautuu hiukan poikkeukselliseksi kun mies tempaistaan matkalle, jossa hänen elämänsä kaikki kipeat asiat ja käsitykset revitään auki. Kirja on siis self-helppiä, mutta virkistävän erilailla toteutettuna. Tarina pitää otteessaan loppuun saakka.

Kirjan juonen voi ajatella prosessikuvauksena joka alkaa apatiasta, yleisestä vastuuttomuudesta itseämme,läheisiämme ja omaa elämäämme kohtaan. Monesti syytämme olosuhteita asioista, joiden tapahtumiseen olemme itse osallisena. Monet meistä perustavat elämämme sille, mitä meille on tapahtunut menneisyydessä ja mitä tulkintoja olemme siitä vetäneet. Saatamme toistaa samaa toimintatapaa lapsuudesta hautaan, vaikka toimintapa perustuu tulkintaan jostain vanhasta tilanteesta ja ei vastaa ollenkaan nykyistä todellisuutta.

Jos emme pysähdy miettimään sitä, mitä omiin tulkintoihimme perustava tapa aiheuttaa, jos jatkamme sitä systemaattisesti kymmeniä vuosia, teemme itsellemme suuren karhunpalveluksen. Kartta ei ole sama asia kuin maasto.

Yksi esimerkki muiden odotuksien noudattamisesta ja tulkinnoista jäi hyvin kirjasta mieleeni. Päähenkilö valitsee itselleen työn josta saa hyvin rahaa, mutta kokee ettei pidä työstä kovin paljon. Hän ajattelee tekevänsä asian vaimonsa vuoksi ja uskoo, että vaimo pitää enemmän siitä, että hän turvaa perheen talouden. Tosiasiassa Mary haluaisi hänen työllistyvän työhön jota haluaa tehdä, eikä uskonut muutenkaan taloudellisen tilanteen ohjaavat miehen päätöksiä kovin paljon. Toisin kuitenkin kävi, ensin tehdään päätös oletuksen perusteella. Oletetaan, että toinen ajattelee ja odottaa meistä jotain ja tätä ei varmisteta mitenkään. Sitten toimitaan oletuksen perusteella ja tullaan onnettomiksi. Esimerkiksi lapsi josta pitää tulla ”lääkäri” tai ”diplomi-insinööri” vanhempien mielestä, saattaa hankkia paperit ja päätyä tekemään työtä, josta ei ollenkaan pidä, vain miellyttääkseen vanhempiaan.

Kun uskomme olevamme arvottomia ja emme usko saavamme aikaan jotain, vika ei ole meissä vaan vika on uskomuksissamme. Itseä ja omia uskomuksia ja mielenmalleja pitää jatkuvasti kyseenalaistaa. Jos juutumme johonkin käsitykseen ja päätämme, että ”minä nyt oon vaan tämmönen” niin lukitsemme pois osa-alueita elämästämme ja mahdollisuuksia täysipainoiseen onnellisuuteen.

Muista kuitenkin, jos haluat olla parempi kuin nyt olet, varaudu myös siihen, että kohtaat vastustusta. Ihmiset, jotka pitävät sinusta nyt sen takia, että olet harmiton vässykkä, eivät välttämättä suvaitse kovia tavoitteita tai itsenäisyyspyrkimyksiä. Vaihda seuraa tai yritä saada ihmiset puolellesi. Muista, että sinä olet keskiarvo viidestä lähimmästä ystävästäsi. Jos ne ovat kaikki alkoholisteja, kannattaa vaihtaa seuraa.

Kirjan tiedot: Brendon Burchard, henkinen kasvu, 2p.

Confessions of an advertising man

Ystäväni Matti Rusila lahjoitti minulle kirjan joka on legendaarisen mainosmiehen David Ogilvyn kirjoittama. Tarinan mukaan hän lahjoitti koko kirjan oikeudet ja tuotot pojalleen, koska luuli sen myyvän vain n. 5000 kappaletta. Kirja tosin paljastui moninkertaiseksi best-selleriksi ja siitä tuli 1970-luvun mainosmiesten raamattu. Poika varmaa elelee vieläkin rojalteilla ihan kohtuullisesti. David itse oli skotlantilais-irlantilainen ja kärsi hiukan aluksi Jenkkilässä uskottavuusongelmista. Teot kuitenkin puhuivat puolestaan ja miehestä tuli oman aikansa legenda.

Kirja avaa hyvin sen, millaista on pyörittää isoa mainostoimistoa. Mitä siellä tapahtuu ja kuinka suuressa osassa tutkimuksen tekeminen on. Voin sanoa, että todella suuressa. Siinä vaiheessa kun mainosbudjetti on miljoonia, on otsikoilla, tekstirungolla, faktan määrällä, tekstin ja taustan väreillä jne. valtava merkitys. Mielenkiintoinen kuriositeetti oli esimerkiksi se, että runkotekstin aloittaminen muuta tekstiä isommalla alkukirjaimella lisää myyntiä 13%. Tälläisiä asioita tuskin saa selville, muuten kuin jatkuvasti kehittämällä mainosten tehoa ja tutkimalla tuloksia.

Ogilvy määrittelee muutamia hyviä periaatteita mitä on hyvä pitää mielessä vielä nykypäivänäkin jos mainosalalla meinaa toimia. Joidenkin asioiden totuusarvo ei laske, vaikka asia unohtuukin. Ogilvyn omassa mainostoimistossa seuraavat asiat olivat pyhiä:

1. We sell – or else
2. Et voi tylsistyttää ihmisiä ostamaan tuotetta, voit vain kiinnostaa heidät siihen.
3. Suosimme tietämyksen kurinalaisuutta, tietämättömyyden anarkian sijaan. Mustikoita on helpompi poimia jos tietää, että niitä kasvaa metsässä.
4. Palkkaamma herrasmiehiä (nykyään myös ehkä naisia), joilla on aivot.
5. kuluttaja ei ole idiootti, hän on vaimosi. Älä loukkaa hänen älykkyyttään
6. Jos kampanjassasi ei ole isoa ideaa, se katoaa kuin laiva yössä. David sanoo itsellään olleen elämänsä aikana vain 20 loistavaa isoa ideaa.
7. Vain ensiluokkaista bisnestä, ensiluokkaiseen tapaan.
8. Älä julkaise mainosta, mitä et haluaisi oman perheesi näkevän.
9. Vaikka etsisit kuinka eri kaupunkien puistoista, et löydä yhdenkään komitean patsasta. David ilmeisesti viittaa tällä mainoskomiteoihin, jotka mittaavat kaikkea muuta kuin kampanjan tulosta.

Myöskin Ogilvyn mainostamisen perusperiaatteet on hyviä pitää mielessä:

1. Onnistuneiden mainosten tekeminen on taito, osaksi inspiraatiota ja suurimmaksi osaksi tietoa ja kovaa työtä. Jos sinulla on keskinkertaiset lahjat ja tieto siitä mikä toimii, pääset pitkälle.
2. Houkutus viihdyttää myymisen sijaan on korkea.
3. Mainosten ero myynnillisesti voi olla jopa 1:19
4. Kokeile ja tutki tuotetta ennen kuin teet mainoksesi. Älä myy roskaa jota et itsekään käyttäisi. Asiakas ei ole idiootti
5. Mitä asiakas hyötyy minun tuotteestani? Tämä on kaiken mainostamisen ydin.
6. Tarkoitus on saada asiakkaat käyttämään tuotetta useammin kuin muita brändejä, eikä kokeilemaan tuotetta. Käytännössä sinulla pitää olla hyvä tuote, tyhjät lupaukset eivät kanna pitkään.
7. Mikä toimii yhdessä maassa, toimii myös tod näk toisissa.
8. Lehtitoimittajat ovat parempai kommunikoimaan kuin mainosmiehet. Kopioi heidän tekniikoitaan
9. Monet kampanjat ovat liian monimutkaisia. Keskity yhteen asiaan.
10. Älä anna miesten kirjoittaa mainoksia joita naiset ostavat.
11. Hyvät kampanjat voivat toimia vuosia ilman, että ne menettävät myyntitehoaan. Älä lakkauta kampanjaa liian aikaisin.

Tiukkaa settiä, olisi kiva kuulla joltain mainosjehulta miten nuo pitävät paikkansa nyt kymmeniä vuosia myöhemmin. Itsestäni tuntuu,että monesti mainosbudjettiin ja uusasiakas-hankintaan tungetaan enemmän rahaa kuin itse tuotteen tai palvelun kehittämiseen joka oikeasti tuottaisi pitkiä ja tuottavia asiakassuhteita.

Kirjan tiedot: David Ogilvy, Markkinointi ja myynti 2p.

Pysy parhaana - kestäväksi kehitetty

Tiimini suosituksesta luin valtavan tutkimuspaketin, jonka Jim Collins ja Jerry I. Porras ovat raapineet kasaan. He aloittivat tutkimaan, että mitkä tekijät selittävät vuosisatoja kestävän yrityksen menestyksen. Mikä erottaa nämä erityislaatuiset visionääriset yritykset verrokkiyrityksistä, jotka kyllä pärjäävät jotenkin, mutta eivät ole erityislaatuisen loistavia kuten kirjassa esitellyt parhaana pysyvät valioyksilöt.

Kirjassa murskataan tehokkaasti myytit joiden mukaan loistavassa yrityksessä on jotain seuraavista tekijöistä:

1. Loistava idea.

osa yrityksistä perustettiin ensin ja ideat kehitettiin sitten matkalla. Eli käytännössä voit tehdä kuten Tiimiakamitealla. Perustetaan ensin se yritys ja mietitään sitten mitä tehdään.

2. Suuri ja karismaattinen johtaja.

Ihmiskunta on aina odottanut jonkinlaista pelastajaa ja jotain ”muuta” kuin itseään ottamaan vastuun pois omasta elämästä. Samanlaisia uskonkappaleita löytyy myös yrityskentältä. Pitää olla joku megalomaanisen älykäs ja kaikessa loistava superjohtaja, joka korjaa ihan kaiken ja kaikki sitten pelastuu. Tämä henkilö ei kuitenkaan ole välttämätön visionäärisissä yrityksissä. Mitä oikeasti tarvitaan on sellainen henkilö, joka onnistuu suunnittelemaan kellon, eli loistavan koneiston joka rullaa eteenpäin oli hän paikalla tai sitten ei. Jos johtaja on korvaamaton yrityksessä ja mikään ei toimi ilman häntä, niin jossain vaiheessa yritys on pahassa kusessa

3. ”Kaikkea ei voi saada”

Visionääriset yritykset eivät tee joko tai ratkaisuja vaan sekä että. He eivät usko, että kustannusten alentaminen ja asiakkaan saama lisäarvo ovat mahdottomuuksia ja pitää valita niiden välillä, eikä molempia. Sinisen meren strategian ja tämän kirjan oppien mukaan juuri kyseisissä valinnoissa visionääriset yritykset tähtäävät molempiin.

4. Parhaat yritykset maksimoivat voiton ja keskittyvät ensisijaisesti voittamaan kilpailijat. Parhaat eivät ota turhia riskejä vaan haluavat olla vakavaraisia.

Kaikki edeltävistä tekijöistä ovat myös puppua. Eli visionäärinen yritys on tarvittaessa suuruudenhullu tavoitteissaan, mutta ei sen takia, että voittaisi kilpailijat, vaan tavoitteen itsensä takia. Visionäärinen yritys ei myöskään ole sieluton opportunisti, joka raapii rahaa kaikkialta mistä sitä on saatavilla.

5.Menestyvillä yrityksillä on loistava strategia ja jokain siirto on ennakoitu tarkkaan ja nerokkaasti.

Väärin taas, koska visionääriset yritykset saattavat vain heilua ympäriinsä ja kokeilla lukuisia asioita. Ne jätetään mikä toimii ja muut karsitaan. Visionäärisissä yrityksissä ei pelätä virheitä vaan niihin jopa pyritään.


No mitä ne visionääriset yritykset sitten tekevät?

Tässä homma meneekin mielestäni mielenkiintoiseksi. Visionääristen yritysten tekemiset muistuttavat yllättävän paljon visionäärisen ihmisen tekemisiä. Uskon, että samalla kaavalla synnytetään myös loistava yksilöitä. Huomioitavaa on siis se, että seuraavia seikkoja voidaan soveltaa joko satoja tuhansia työllistävään yritykseen tai yksittäiseen ihmiseen. Käytän esimerkeissä kuvitteellista henkilöä nimeltä Pertti.

Muutakin kuin voitto

Pertti ei ole opportunisti, hänellä on tiukka perusideologia jota hän noudattaa. Monta kertaa Pertti on joutunut tekemään elämässään epäsuotuisia valintoja noudattaessaan ideologiaansa. Hän esimerkiksi kieltäytyi hyväpalkkaisesta duunista, jonka työnkuvaan kuului kuuttien moukarointi pesismailalla. Pertin muut kaverit ottivat jobin innolla vastaan ja seuraanava iltana kuutin vereen tahriintuneissa haalareissa kännissä pyörivät kaverit heiluttelivat setelitukkoa Pertin naaman edessä ja ivasivat ”olisi kannattanut lähteä messiin, vitun köyhä.” Silloin Perttiä vitutti, mutta kun muutaman vuoden kuluttua kuuttien murskaaminen ei ollutkaan enää muodikasta ja Pertin kaverit päätyivät työttömiksi alkoholisteiksi, koska cv:ssä komeili kuutintappaja 1.3 – 9.11.2010 välisenä aikana. Pertti ei silti nauranut heille tai tuntenut iloa, koska ei hänen elämänsä perustunut sille, että menee paremmin kuin kavereilla.

Jos Pertti olisi antanut periaatteistaan myöten rahan edessä ja tavoitellut vain sitä miten saa maksimaalisesti massia taskun pohjalle, olisi hänen lyhyen aikavälin voitot olleet suuremmat, mutta pitemmällä aikavälillä kaikki olisi mennyt perseelleen. Pertti päätti, ettei perusideologiasta, joka häntä motivoi ja antaa hänelle syyn olla olemassa kannata tinkiä missään olosuhteissa. Ei edes silloin kun kaveriporukalta tulee painetta. Pertti kyllä pitää rahasta ja tavoittelee sitä, mutta heti kun sen tavoittelu on ristiriidassa ideologian kanssa, niin hommaan ei ryhdytä.

Pertti ei ole myöskään ota paineita sen suhteen mitä hän tarkalleen tekee elämässään työkseen tai muutenkaan. Jos asiat ovat linjassa hänen perusideologiansa kanssa ja edistävän sen toteutumista hän on tyytyväinen.

Voitto ei ole ensisijainen tavoite, vaan sen tavoittelu voidaan myös tarvittessa hylätä yrityksen perusideologian ylläpitämiseksi.


Ytimen säilyttäminen ja edistyksen turvaaminen

Pertti pitää kiinni periaatteistaan ja ylläpitää niitä aktiivisesti. Aina kun hän huomaa rikkovansa omia perusperiaatteitaan, hän ruoskii itseään pihalla ja seisoo hangessa avojaloin kaksi tuntia. Tämä karaistaa Perttiä ja tekee myös hänen lapsilleen selväksi, että jumalauta jotkin asiat ovat pyhiä. Jos lapset rikkoisivat Pertin periaatteita, heitä odottaisi myös ruoskinta ja perinnöttä jättäminen.

Tiukoista periaatteista huolimatta Pertti haluaa vimmatusti edistyä elämässään ja hän on varmistanut sen tapahtumisen mm. seuraavillta tavoilla: Pertin talossa ei ole televisiota ja tämän takia hän lukee enemmän. Joka kerta kun palkka kilahtaa tilille hän pankki sijoittaa suoraveloituksella siitä puolet ja Pertti elää nitkuttaa lopuilla euroilla miten kykenee. Hän tietää, että tämä takaa tulevaisuudessa hänelle loistavan varallisuuden, vaikka pari baari-iltaa väliin jääkin. Ajoittain Pertti tahallaan repii sähkölaskunsa, ettei kykene maksamaan sitä ja sitten kun sähköt katkeavat hän joutuu tekemään ihan perkeleesti halkoja lämmittääkseen talonsa ja välttyäkseen hengiltä jäätymiseltä. Halkojen hakkaaminen on loistavaa selkätreeniä.

Tärkeintä on, että Pertti on varmistanut elämässään sen, ettei jää polkemaan paikalleen ja voi pitää kiinni perusperiaatteistaan. Useat erilaiset keinot varmistavat myös, että näin tapahtuu siitäkin huolimatta, ettei Perttiä itseään ”juuri nyt huvita”

Perusideologia ei muutu, mutta sen toteutuminen ja yritystoiminnan edistyminen muussa mielessä varmistetaan organisaation sisällä.

Uskaliaat tavoitteet

Pertti myös ajoittain asettaa itselleen tavoitteita, kuten karhun kanssa painiminen. Varmistaakseen, että painiminen tulee myös tapahtumaan, karhu odottaa lukittuna autotallissa mihin Pertti on sen houkutellut. Autotallissa on myös Pertin ainoa auto millä pääsee lähimpään kauppaan 100 kilometrin päähän. Monet ajattevat, että Pertin tavoitteet ovat epärealistisia ja hulluja, laittaahan hän henkensä pantiksi monesti pyrkiessään tavoitteisiin. ”Tavoitteet ei ole tavoitteita, jos ei ole valmis kuolemaan niiden vuoksi. Ei tässä maassa perkele keskinkertaisuudesta puutetta ole” toteaa Pertti avatessaan autotallin oven isän perhosveitsi kädessään.

Yritykset asettavat uskaliaita tavoitteita, joita pidetään jopa mahdottomana muiden mielestä. Nämä tavoitteet pakottavat yrityksen innovaatioihin ja vauhtiin.

Kulttimainen kulttuuri

Pertin perheellä ei ole kuin muutamia ystäviä, mutta ne harvat ystävät ovat sitäkin enemmän innoissaan jokailtaisista alias-sessioista. Ne jotka pitävät aliaksesta viihtyvät Pertin perheen seurassa erittäin hyvin ja ne jotka eivät, tietävät viihtyvänsä paremmin muualla. Pertti hyväksyy tämän tosiasian ilolla saadakseen vain parhaat pelaajat ja eniten hengessä mukana olevat yksilöt mukaan pelisessioihin. Yksi Pertin pojista, nimeltään Iivari kerran ilmoitti kyllästyneensä aliaksen pelaamiseen ja Pertti ajoi hänet ulos pakkaseen Jouluyönä. Iivarista ei ole kuultu sen koommin, mutta Pertti näkee sen vain hyvänä asiana, koska ei Iivari selvästikkään ollut osa hänen perheensä arkea. Iivari on ihan tyytyväinen elämäänsä perheen ulkopuolella: ”ei sitä aliaksen pelaamista ois kestänyt kukaan, ne on saatana hulluja kaikki”.

Yrityksen kulttuuri on niin vahva, että työntekijöille se on kulttimainen yhteisö ja osalle luotaantyötävä friikkikerho. Jälkimmäisten poistuminen yrityksestä on pelkästään hyvä juttu.

Kokeillaan sitä ja tätä ja säilytetään se mikä toimii

Pertti ei ole koskaan luottanut lehtijuttuihin ja ”tutkimuksiin” siitä mikä on parasta tehdä. Yksi esimerkki tästä on, ettei hän usko ravintotieteeseen, valioon, eviraan eikä superfood-hömppään. Oman ruokavalionsa hän on muodostanut kokeilemalla sitä mikä toimii ja jättänyt pois sen mikä ei toimi. Koska hänen autonsa kulkee mukisematta polttoöljyllä on Pertti kelpuuttanut sen myös omaan ruokavalioonsa. Muut ruokavalion peruselementit hän on ottanut Musashin kirjasta Maa, vesi, tuli, tuuli ja tyhjyys. Aamiaiseksi pertti syö pihamaalta routaista multaa ja sepeliä. Vesi juodaan merestä suoloineen. Hehkuvia grillihiiliä päivälliseksi ja loppuilta vietetään suu auki vastatuuleen tyhjällä vatsalla.

Visionääriset yritykset ovat valmiita kokeilemaan, epäonnistumaan ja epäonnistumaan, kunnes jokin onnistuu ja se pidetään. Ei ole olemassa jotain kaiken huomioon ottavaa ja ennakoivaa strategiaa, on vain kyky kokeilla kaikenlaista ja jättää ne mitkä toimii.

Johtajat omasta takaa

Pertti ei aio kelpuuttaa mökkiinsä mitää ulkopuolelta tulleita vävyehdokkaita, hän ei usko, että ne osaisivat pitää talosta ja tiloista yhtä hyvää huolta, kuin hänen omat lapsensa. Omiin lapsiin tukeutuminen on siitä hyvä idea, että se takaa arvojen jatkuvuuden ja talon toimintapojen tuntemisen. Joka päivä Pertti testaa lapsiensa kyvykkyyttä hyökkäilemällä heidän kimppuunsa satunnaisesti. Monet lapsista ovat pysyvästi traumatisoituneet karsintojen aikana, mutta jäljelle jää varmasti kyvykkäin ja hänestä Pertti voi olla ylpeä.

Visionäärisiin yrityksiin valitaa johtajat yleensä talon sisältä ja valintaprosessi saattaa kestää jopa seitsemän vuotta.

Riittävän hyvää ei olekkaan

Kun Pertti kuuli kansakoulussa, että arvosana on maksimissaan kymmenen hän raivostui. Suivatuneena Pertti sytytti koulunsa tuleen tuijottomalla sitä intensiivisesti. Pertin mielestä jos suoritukselle antaa maksimin, se ei kannusta parantamiseen. Jos ei pyri parempaan saattaa päätyä tyytyväisyyteen. Pertin mielestä tyytyväiset ihmiset ovat heikkoja ja jos heidän kimppuunsa hyökkää yllättäen he yleensä kuolevat helposti. Pertti päätti, ettei koskaan ole tyytyväinen ja hän aloittaa jokaisen aamun katsomalla itseään peilistä halveksivasti.

Visionääriset yritykset luovat sisälleen tyytymättömyys-mekanismeja, jotka varmistavat, että yritys etsii jatkuvasti keinoja parantaa toimintaansa.

Kirjan tiedot: Jim Collins, Jerry I. Porras, 3p. Uusia tuulia ja haasteita yrittämiseen.

Pelimies

Ystäväni suosituksesta ja yleisestä mielenkiinnosta tutustuin kirjaan ensimmäistä kertaa jo Australian matkalla 2007, tosin kirja jäi kesken silloin. Tämän jälkeen opus tarttui mukaani kolmella eurolla alennusmyynnistä ja luin kirjan viimein loppuun. Kirja kertoo Neil Straussin, eli kirjailevan nörtin matkasta "styleksi", eli pelimieheksi ja naisia kaatavaksi seurapiiriguruksi. Ajattelen peliteorian olevan jossain määrin osa yleissivistystä ja koska kirja hyvin kirjoitettu ja viihteellinen, voin suosittelen kaikkia lukemaan opuksen. Vaikka sitten sen takia, että kirjan sisällöstä voi helposti vetää kävyn perseeseen ja pilata päivänsä, jos sen ajatusmaailma ei miellytä.

Kirja alkaa loogisella kehäpäätelmällä, jossa tullaan sellaisen tulokseen, että kaikki miesten toimet tähtäävät loppujen lopuksi siihen, että saa. Saamiseen on olemassa monia eri väyliä, voidaan mennä naimisiin, joilloin on saatu lupa korkeammalta taholta saada myös jatkossa. Joku toinen voi yrittää kasata omaisuutta, joka taas houkuttelee naisia ympärille kuin hunajapurkki, jolloin saamisen todennäköisyys nousee. Omaisuus on siis kirjan mukaan vain tietynlainen vipu saamisen todennäköisyyden maksimoimiselle. Kaikista uutterimmat viettävät elämänsä luistellen jään päällä metalliterät jalassa ja hikoillen punttisalilla, kaikki tämäkin vain sen takia, että josko sitä joskus irtoaisi jotain. Kaikki valinnat miehen elämässä vievät pilluun. Kun sieltä on kerran pois lähdetty, koko elämä vietetään pyrkien sinne takaisin erinäisissä muodoissa. Kirjan sanoman menee luultavasti paljon paremmin jakeluun, jos edellisen voi allekirjoittaa täysin. Pelimieheksi kannattaa siis ryhtyä, jos uskoo kaiken toiminnan elämässä tähtäävän saamiseen. Tällöin voi skipata ylimääräiset vaiheet urheilumenestyksestä rikastumiseen ja tähdätä suoraan pääkohteeseen, eli vaginaan ja alkaa pelimieheksi.

Pelimieshän viittaa terminä mieheen joka hallitsee pelin. Pelillä tässä viitataan naisten iskemisen ympärillä pyörivään mekaniikkaan. Havainnollistan asiaa esimerkin avulla:

Se mies joka tietää, että mitä tapahtuu 8-bittisen nintendon ohjaimen a- ja b-napista, saa todennäköisemmin haluamiansa tuloksia Super Mariossa kuin se, joka ei ymmärrä ohjaimen toiminnasta yhtään mitään.

Jos ymmärrät peliteoriaa, todennäköisemmin saat haluamiasi tuloksia, eli saat.

Ehkä summa summarum: mitä mielenkiintoisempi tyyppi olet, sitä enemmän saat naisia. Lyhyellä aikavälillä mielenkiinto voi perustua myös kikkoihin, joita kirjassa käydään ahkerasti läpi ja taas pitemmässä juoksussa (suhteessa) pitää molempien kasvaa ihmisenä ja kikat eivät oikeen kanna. Pitkällä aikavälillä tuntuu olevan niin, että mitä vähemmän ”pelaa” toista ihmistä haluamaansa suuntaan ja on aidosti mukana hyvässä ja pahassa, sen helpompaa tuntuu olevan.

Minusta kirjan tärkein pointti on kuitenkin se, että mitä tahansa olet nyt, ei tarkoita sitä, että et voisi olla jotain täysin muuta vuoden kuluttua. Sinä et ole ajatuksesi ja käsityksesi itsestäsi on muodostunut jostain, vanhemmiltasi ja muusta ympäristöstä. Jos haluat muuttaa itseäsi, lopeta itsellesi uskottelu siitä, että jokin osa sinussa on absoluuttisen pysyvää ja sitä ei voi muuttaa. Joko uskot, että et voi muuttaa iteäsi tai uskot, että voit muuttua miten tahansa, todennäköisesti olet oikeassa.

Kirjaa voi pitää itsensä kehittämisoppaana, manipulaatio-opuksena, täytenä huuhaana tai hyvänä tarinana. Kaikkien kannattaa muodostaa oma mielipiteensä, kirja saattaa löytyä jostain alennusmyynneistä kautta maan.

Neill Strauss 2p.

Saa kommentoida, mikäli on tarttunut jotain tiukkoja näkökulmia elämään kirjan perusteella.