Olin yllättynyt aloittaessani lukemaan tätä kirjaa. Odotin jotain aika erinomaista self-help tyyppistä kirjaa, mutta kirja osoittautuikin tarinan muotoon puetuksi tarinaan miehestä, jonka elämän suunta on kadoksissa. Mies on masentunut ja riitelee vaimonsa Maryn kanssa jatkuvasti. Vaimo sitten viimein saa tarpeekseen ja katoaa. Mary löydetään n. kuukauden kuluttua ja hän on pahasti loukkaantunut ja joutuu sairaalaan kriittisessä tilassa. Vaimon viimeinen toive miehelle on, että mies menee vanhaan hylättyyn sirkukseen, jossa Maryn oma pikkuveli on aikoinaan kuollut traagisesti. Sirkusreissu osoittautuu hiukan poikkeukselliseksi kun mies tempaistaan matkalle, jossa hänen elämänsä kaikki kipeat asiat ja käsitykset revitään auki. Kirja on siis self-helppiä, mutta virkistävän erilailla toteutettuna. Tarina pitää otteessaan loppuun saakka.
Kirjan juonen voi ajatella prosessikuvauksena joka alkaa apatiasta, yleisestä vastuuttomuudesta itseämme,läheisiämme ja omaa elämäämme kohtaan. Monesti syytämme olosuhteita asioista, joiden tapahtumiseen olemme itse osallisena. Monet meistä perustavat elämämme sille, mitä meille on tapahtunut menneisyydessä ja mitä tulkintoja olemme siitä vetäneet. Saatamme toistaa samaa toimintatapaa lapsuudesta hautaan, vaikka toimintapa perustuu tulkintaan jostain vanhasta tilanteesta ja ei vastaa ollenkaan nykyistä todellisuutta.
Jos emme pysähdy miettimään sitä, mitä omiin tulkintoihimme perustava tapa aiheuttaa, jos jatkamme sitä systemaattisesti kymmeniä vuosia, teemme itsellemme suuren karhunpalveluksen. Kartta ei ole sama asia kuin maasto.
Yksi esimerkki muiden odotuksien noudattamisesta ja tulkinnoista jäi hyvin kirjasta mieleeni. Päähenkilö valitsee itselleen työn josta saa hyvin rahaa, mutta kokee ettei pidä työstä kovin paljon. Hän ajattelee tekevänsä asian vaimonsa vuoksi ja uskoo, että vaimo pitää enemmän siitä, että hän turvaa perheen talouden. Tosiasiassa Mary haluaisi hänen työllistyvän työhön jota haluaa tehdä, eikä uskonut muutenkaan taloudellisen tilanteen ohjaavat miehen päätöksiä kovin paljon. Toisin kuitenkin kävi, ensin tehdään päätös oletuksen perusteella. Oletetaan, että toinen ajattelee ja odottaa meistä jotain ja tätä ei varmisteta mitenkään. Sitten toimitaan oletuksen perusteella ja tullaan onnettomiksi. Esimerkiksi lapsi josta pitää tulla ”lääkäri” tai ”diplomi-insinööri” vanhempien mielestä, saattaa hankkia paperit ja päätyä tekemään työtä, josta ei ollenkaan pidä, vain miellyttääkseen vanhempiaan.
Kun uskomme olevamme arvottomia ja emme usko saavamme aikaan jotain, vika ei ole meissä vaan vika on uskomuksissamme. Itseä ja omia uskomuksia ja mielenmalleja pitää jatkuvasti kyseenalaistaa. Jos juutumme johonkin käsitykseen ja päätämme, että ”minä nyt oon vaan tämmönen” niin lukitsemme pois osa-alueita elämästämme ja mahdollisuuksia täysipainoiseen onnellisuuteen.
Muista kuitenkin, jos haluat olla parempi kuin nyt olet, varaudu myös siihen, että kohtaat vastustusta. Ihmiset, jotka pitävät sinusta nyt sen takia, että olet harmiton vässykkä, eivät välttämättä suvaitse kovia tavoitteita tai itsenäisyyspyrkimyksiä. Vaihda seuraa tai yritä saada ihmiset puolellesi. Muista, että sinä olet keskiarvo viidestä lähimmästä ystävästäsi. Jos ne ovat kaikki alkoholisteja, kannattaa vaihtaa seuraa.
Kirjan tiedot: Brendon Burchard, henkinen kasvu, 2p.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti