sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Pikku Prinssi

Pikku prinssi matkustaa planeetalta toiselle hämmästellen niiden elämää.

Sinä päivänä kun menetämme lapsekkaan kykymme hämmästellä pieniäkin asioita elämässä, viemme itseltämme suuren oppimisen mahdollisuuden. Aikuisuus on minulle nykyisin äärimmäisen negatiivinen sana, joka symboloi pysähtymistä ja pikku prinssin kaltaisen seikkailuhenkisyyden kadottamista. Aikuistuminen ja valmistuminen ovat minulle myrkyllisiä sanoja ihmisyyden kuvaajina. Kun aikuistun alan mädätä ja pian kuolen. Haluan pysyä ikuisesti lapsena.

Pikku prinssin lähestymistapa asioihin on yhtä avoin ja ennakkoluuloton kuin nelivuotiaalle. Tahtoisin yletä itsekin nelivuotiaan tasolle maailmankatsomuksessani. Tällä hetkellä liikun varmaan jossain kymmenvuotiaan tasolla hieman jo maailmaan kyllästyneellä ja varautuneemmalla levelillä. Tyttöystävän paremman seuran kaipuu ja vakavuussyytökset ovat kovin ilmeisiä signaaleja henkisestä aikuistumisestani. Minusta on tullut kovasti vastuuta kantava oikean maailman yrittäjä, jolla kuuluu olla paljon huolia ja ryppyjä otsassa. Tai siis näin olen antanut vahingossa itseni ymmärtää.

Tosielämän pikku prinssiä minulle parhaiten edustaa Koppelomäen Ilkka. Hän pyörittää isombia bisneksiä kuin minä ja tekee paljon ison luokan "vakavia" päätöksiä, mutta onnistuu silti pitämään lapsenomaisen tarkastelutapansa maailmaan. Ilkka on ehkä viisivuotiaan tasolla.

Peter Ragnar on paras elävä todiste ihmisen kyvystä nuorentua fyysisesti. Henkisesti tämä on onneksi vieläkin helpompaa. Haluan taantua takaisin nelivuotiaan tasolle osatakseni nauttia jokaisesta hetkestä täydemmin ja maksimoidakseni oman oppimistehoni. Kaiken voi oppia kaikesta, kun on riittävän avoimin mielin liikenteessä. Kung fu on kaikessa.

Pikku prinssi Antoine de Saint-Exupéry 1p.

3 kommenttia:

  1. Timo herätys! Pyyhin sulla lattioita tällä menolla

    VastaaPoista
  2. Oon vaan hyödyntänyt Ollin neuvoja. Kun kirjoittaa vain silloin kun on inspiraatio saa lyhyessä ajassa paljon aikaan ja sanoo just sen mitä pitää sanottavan. Käsittääkseni esseiden kirjoittamisen paras hyöty on juurikin todellisten heränneiden ajatusten mahdollisimman avoin pohtiminen. Sillä ei ole mitään merkitystä antaako nämä esseet kokonaisvaltaista kuvaa kirjasta. Niinpä saatan paukutella tänne juttuja kirjoista, joita olen vain vilkaissut, mutta jotka ovat herättäneet ajatuksen. I may be a cheater...

    VastaaPoista
  3. Myönnettäköön, alisuoritan hirveästi. Asia korjataan välittömästi.

    VastaaPoista