keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Overcoming fear

Peloista luopuminen on tärkeimpiä tehtäviämme matkalla menestykselliseen ja onnelliseen elämään. Pelko on signaali elämän osa-alueesta, jolla täytyy kasvaa. Pelon tunne on pelkkä arviontivirhe.

Jos pelkää yleisön edessä virheen tekemistä, kannattaa purkaa ajatusketju pelon takana. Se voisi mennä seuraavasti:

En ole kokenut puhuja, teen siis todennäköisesti virheitä.
On noloa tehdä virheitä.

Joskus täytyy backtrackkia todella pitkälle päästäkseen kiinni todelliseen syyhyn. Tämän ketjun päässä voi olla joskus sellainen vastaus, että valehtelemme itsellemme "tämä on vain sitä mitä olen". Siis pelkolähtöinen valhe. Tiimiakatemialla usein kuulee väitteitä kuten "en ole hyvä myymään, koska en vain ole sellainen luonne", ynnä muuta roskaa.

Päästäksemme peloistamme meidän täytyy penkoa omaa uskomusjärjestelmäämme ja muutettava sitä. Uskomusten muuttaminen on prosessina hidas ja aikaavievä. Pavlinan audio nro. 5 käsittelee tätä aihetta.

Kärsin ennen esiintymispelosta. Koin yleisön ja koko tilanteen uhkana ennemmin kuin mahdollisuutena. Taustalla on ehkä ollut luonnosta vieraantunut käsitys, että olen täysin erilainen kuin muut ihmiset ja kilpailutilanteessa heidän kanssaan. Pelkoni kärjistyi ensimmäisen vuoden syksyllä bilekiertuetta järjestäessäni. En suostunut juontamaan, vaikka uskoin osaavani tehdä sen jopa paremmin kuin muut. Kerroin muille pelkääväni esiintymistä ja näin vielä vahvistin omaa virhetulkintaani. Vuotta myöhemmin olin voittanut pelkoni ja janosin esiintymistilanteita. Mitä tapahtui välissä? Hyväksyin vastuuni tilanteesta. Koska hyvät esiintyjät näyttävät nauttivan esiintymisestä, päätin alkaa hakeutumaan esiintymistilanteisiin iloiten. On todennäköisesti helpompaa saavuttaa maali nautin esiintymisestä kuin en pelkää esiintymistä. Onhan se jo paljon siistimmän kuuloinenkin.

Pavlinan kovin opetus on buddhalainen ajattelu. Olemme kaikki yhtä tällä planeetalla. Tilanteet, jotka aiheuttavat meissä pelkoa, pitäisi oppia näkemään uteliaalla mielellä. Luopuminen dualistisesta maailmankuvasta, jossa näemme että olen minä ja muut eikä me, aiheuttaa pelkoja. Kaiken yhteneväisyyden näkeminen auttaa elämään rennosti. Maadotus, meditointi ja kaikki hippihommat auttaa matkalla pelottomaan characteriin. Peace!

The most important thing is to follow your curiousity and to help others and your self to awaken to their true nature. And especially to work on waking yourself up. You´ll come to see that all these goals are all the same. Working to raise your own conciousness is the excact same thing as raising the conciousness of other people. Because conciousness is all there is. There is no difference between you and others. Its all part of the same program.

Steve Pavlina, Overcoming fear audio

2 kommenttia:

  1. Tässä kyllä kolahti kovaa, että eihän me mitenkää erillisiä olla loppupeleissä. Siinä on kyllä jotenkin sellanen naurettava kahtiajako esiintyjän ja yleisön välillä.

    Itse en ole lähtenyt purkamaan syy-asteelle monia pelkojani. Olen jossain tapauksissa käyttänyt sellaista, että painaa sokeasti pelkoa päin ja pakottaa itsensä toimimaan paniikista huolimatta. Esimerkiksi laskuvarjohypyn suhteen olin varma, että nyt lähtee henki, mutta oli huono perääntyä kun roikkui jo pienkoneen siivestä ja takaisin koneeseen ryömiminen ei ole vaihtoehto. Toki edeltävä lähestymistapa vaatii kanttia ja toteuttamishetkellä on järkyttävää, mutta jälkeenpäin on sitten tosin paljon fiksumpi, kun epäreationaalinen pelko on todistettu toiminnan kautta vääräksi.

    VastaaPoista
  2. Pelosta huolimatta toimiminen ja pakottautuminen sinne siiven nokkaan ovat toimivia strategioita nekin. Jos pelkäät lyöntiä, niin kyllähän se sattuu.

    Aloitin vuoden tavoistani poiketen. Lähdin 2 tunnin lattialla nukkumisen jälkeen suoraan lenkille. Koska pelkkä juokseminen tuntui tylsälle aloin heitellä ukeemeja täydestä juoksusta. Ei ole aiemmin moista tullut tehtyä, mutta kyse on simppelistä jutusta. Jos pelkää, niin sattuu, jos vetää rennosti, niin ei käy mitään. Vedin hyvät kuperkeikulit ja juoksin lenkin päälle avantoon.

    Taitaa olla mullekin ominainen tapa oppia koittaa vaan juttuja. Kinesteettinen oppija ehkäpä.

    VastaaPoista